Kun vuosi 2018 läheni loppuaan, minun epätoivoni vain kasvoi kasvamistaan. Ajatukset pyörivät yhä pienempää ympyrää ja ahdistus pysyi kurissa suorittamalla elämää piirun tarkasti. Ympärilläni näin unelmieni elämän. Hyvä aviomies, kolme lasta. Kesällä syntynyt vauva oli tyytyväinen ja helppo. Vuosi sitten ostettu omakotitalo hienoine pihoineen kotoisalla maalaispaikkakunnalla, lämmin naapurusto, kivoja äitikavereita, terveys, talous ja kaikki muutkin puitteet kohdillaan. Kaikki mitä olin saattanut toivoa. Mikä minua vaivaa? Miksi vaikeroin ja en osaa olla tästä kaikesta kiitollinen? Syyllisyys kalvoi. Olin vihainen, surullinen ja […]
Continue Reading