16.2.2017 Lasteni viisauksia

Kirjoittanut Noomi 16.2.2017 

Lasteni viisauksia jakoon

Sinulle tarjotaan herkkuja, mutta pidät siinä oikeastaan vain kuorrutteesta. Me aikuiset syömme kohteliaasti kaiken taikka sitten kieltäydymme herkusta kokonaan johonkin tekosyyhyn vedoten. Jos syömme koko palan ajattelemme mielessämme jo miten kauan pitää hikoilla, että kalorit saa kulutettua pois. Ja jos kieltäydymme ajattelemme olevamme kiittämättömiä, epäkohteliaita ja ettemme oikeastaan edes ansaitsisi tuota herkkua lainkaan. Mitä tekevät viisaat lapsemme? He syövät vain ja ainoastaan haluamansa kuorrutteen ja pyytävät toista palaa hymyssä suin vain syödäkseen siitäkin kuorrutteen.

He valitsevat parhaat palat elämäänsä ja tekevät sen onnellisena epäilemättä hetkeäkään etteikö se olisi heidän oikeutensa. Mitä sitten jos he eivät pidä vaikka domino-keksistä itsestään vaan ainoastaan täytteestä? Keneltä se on pois? Me aikuiset olemme niin syvällä iskostetuissa uskomuksissa, sovinnaisuus-opeissa, itsemme rankaisemisessa ettemme uskalla edes ajatella mahdollisuutta syödä vain herkuista sen osan mistä pidämme ja jättäen loput reilusti lautaselle. Ja jos joku rohkenee niin tehdäkin on lisäpalan ottaminen täysin mahdoton ajatus. Ihan rehellisesti kuinka moni meistä pitää esim. mokkapaloista niiden pohjan takia?

Minuun jotenkin iski tämä viisaus katsellessani tässä muutamana erikoisherkkupäivänä mokkapaloilla ja dominoilla koristettuja lautasia. Yhtään murusta kuorrutuksesta, nompparelleista taikka keksien täytteistä ei ollut. Mitä onnellisimmat kasvot loistivat kiitokseksi. Mikä valtava määrä sokeria jäi lautaselle ja en pystynyt siitä heitä moittimaan vaikka mielessäni pyöri iskostettuina eläviä muistoja siitä miten kiitollinen pitää olla että ylipäänsä saa jotain. Aion tehdä tästä eteenpäin samoin. Otan vastaan elämääni parhaat palat, sillä tiedän ansaitsevani ne. En rankaise itseäni vain siksi, että elämässäni on vain parasta. Mitä itua on missään jos ruoskimme itsemme jo etukäteen ennen ilon hetkeä jotta emme vain vahingossakaan uskaltaisi olla iloinen, aito ja rehellinen itsellemme? Mitä sitten jos lautaselle ja pois elämästämme jää se mitä emme todella halua? Mitä todella uskot tapahtuvan?

Jaa tämä:

Samankaltaiset artikkelit

  • Petterin kirjoitus

    Tämä kirjoitus tuo mukanaan hoitoa kaikille sitä lukeville. Tähän kirjoittamiseen minulla on jokin ohjaus Minä olen kokenut monenlaista elämässä. Nuorempana olin sellainen ujo ja arka poika. Tulin kiusatuksi koulussa ja muualla sen arkuuteni kanssa. Kuitenkin olen myöhemmin kokenut, että olen heijastanut muiden tunteita. Minulle on selvinnyt että minulla on kyky aistia muiden tunteita, jotta voi…

    Jaa tämä:
  • Nooran kirjoitus

    Elämäni ei ole ollut helppoa, äitini kuoli kun olin 6 kk ja isäni oli alkoholisti. Kävi päivätöissä ja virtahepo oli olohuoneessa iltaisin. Emme isoveljemme kanssa tulleet kuulluiksi emmekä nähdyiksi. Hoidin kotihommat ja kävin koulut, valmistuin ammattiin ja sitä ennen sain ylioppilaslakin, Kiitos Jumalalle ja maailmankaikkeudelle, koska se ei ollut itsestäänselvyys. Tein töitä 5 eri firmassa…

    Jaa tämä:
  • Valoa vai valoa?

    Valoa vai valoa?  Om Noomi 13.2.2019 Eräänä päivänä istui pieni ihminen torilla kahvilassa. Aurinko paistoi ja tuntui ihanalta antaa valon helliä kasvoja tuoreen pullan ja kaakaon tuoksuessa pöydällä. Pieni ihminen katseli ihmisiä ympärillään koska kerrankin hänellä ei ollut kiire mihinkään eikä kukaan odottanut häntä. Niinpä aikansa istuttuaan hän alkoi seuraamaan kahden erillisen porukan toimia jotka…

    Jaa tämä:
  • 19.5.2015 Saattohoidosta

    Kirjoittanut Noomi 19.5.2015 Tuttavani oli sairastellut pitkään. Olimme aina tunteneet toisemme läheiseksi vaikka emme kuitenkaan elämässä olleet usein tekemisissä. Tapasimme hänen viimeisinä kuukausinaan ja selvää oli ettei hän tätä inkarnaatiota jatka. Hän ja minä tiesimme sen sanoittakin. Tiesin hänen valinneen myös sen, ettei tätä tietoa tarvitse muille hänen läheisilleen jakaa. Sopimus oli sanaton.  Muutama kuukausi…

    Jaa tämä:
  • 7.2.2016 Paljas Minä

    Kirjoittanut Noomi 7.2.2016 Olette varmaan lukeneet, kokeneet että nähneet roolien ja kaikkien naamioiden tippumisesta. Niin minäkin ja ymmärsin kyllä näin tapahtuessa mistä oli kyse, mutten kuitenkaan osannut omassa elämässäni katsella mitä rooleja ja naamioita olen itselleni ottanut joiden takana olen piilotellut omaa jumalaista minääni. Olen tarkkaillut kyllä kaikkea ulkopuolellani ihmisiä, tilanteita, paikkoja… mutta itseä onkin…

    Jaa tämä:
  • Sarin kirjoitus

    Tämä tapahtui vuonna 2012. Isäni oli  keskussairaalan keuhkotautien-osastolla, Jollakin tavoin tunsin, että isäni maanpäällinen vaellus on tulossa tiensä päähän. Isä ei ollut ennen puhunut omasta  kuolemasta. Tämän viikon aikana hän kuitenkin alkoi toimittaa asioita kuin valmistellen  lähtöänsä.  Hän mm pyysi peruuttamaan lehtitilauksia jne. Olin sopinut että sairaalasta soitetaan, jos isä menee selkeästi huonommaksi.  Isä lähti…

    Jaa tämä:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *