16.9.2017 Jumalaisessa virrassa


Kirjoittanut Noomi 16.9.2017

Joku seisoi keskellä upeaa virtaa sädehtivää, puhdasvetistä, todella kaunista. Tämä joku näytti olevan kohtuullisen tyytyväinen oloonsa. Jokin häntä kuitenkin kaihersi ja vähitellen ärsytti hyvinkin paljon. Katselin miten hän kävi läpi sen oivalluksen, että kaikki muu liikkui hänen ympärillään ja jumalainen virta vain solisi hänen ympäri vaikuttamatta häneen millään tavalla. Silloin hän tuli vasta tietoiseksi minkä päällä hän virrassa oli. Se ei ollutkaan tukeva kivi vaan musta laatikko, jota jumalainen virta hellästi pehmensi. Tälle ihmiselle tuli hätä. Miten hänen kävisi kun laatikko olisi pehmennyt niin paljon ettei se häntä enää kannattelisikaan.  

Hänen koko elämänsä vilisi suljettujen luomien takana ja järkytyksekseen hän ymmärsi olevansa vanki mustan laatikon päällä. Hän oli ajatellut olevansa vapaa päästessään laatikon ulkopuolella näkemään kauneutta, mutta silti hän oli edelleen täysin mustan laatikon varassa. Koko hänen elämänsä oli. Musta laatikko hänen jalkojensa alla muuttui hetkessä viholliseksi jota vastaan piti taistella kaikin tavoin ja niin hän heittäytyi virtaan taistelemaan laatikon kanssa. 

Loputtoman kauan taisteltuaan hän ihmetteli miksei mikään muutu edelleenkään. Hän oli vieläkin samassa kohtaa virtaa ja jumalaisuus vain virtasi hänen ohitseen hänen keskittyessä täysin mustan laatikon – vihollisensa kukistamiseen. Hän oli tehnyt kaikkensa eikä ymmärtänyt miksei hän jo saa elämäänsä uutta. Hän alistui kohtaloonsa roikkuen mustassa laatikossa…

Elämä virtasi hänen ohitseen ja hän roikkui kaksin käsin mukiloidussa laatikossa katsellen kaikkea kaunista ympärillään kuitenkaan tuntematta sitä sydämessään. Kului aikaa eikä ihminen nähnyt ulospääsyä, muutosta, hän rukoili ja pyysi ihmettä. Mikään ei muuttunut.

Lopulta hän ei enää jaksanut ja yritti katsoa itseään kauempaa. Katseltuaan aikansa hän tunsi valtavan helpotuksen ja ymmärryksen leviävän mieleensä. Hän tunnisti sydämensä värähtelevän ilosta ensimmäisen kerran laatikosta pois pääsemisen jälkeen. Oivallus sytytti hänet kuin liekin.

Hän palasi heti kehoonsa ja lausui juhlallisesti hyvästit mustalle laatikolle. Sitten hän päättäväisesti irrotti kouristuksen omaisesti laatikkoon takertuneet kätensä sormi kerrallaan. Hän sai ensimmäisen kätensä irti ja tunsi välittömästi miten jumalainen virta pyörteili hänen ympärillään toisin kuin koskaan ennen. Häntä pelotti, mutta nyt hän oli varma ja tunsi sydämensä iloitsevan entistä voimakkaammalla värähtelyllä. Hän tunsi miten voima alkoi virrata hänen kehoonsa.

Se oli aivan toisenlaista kuin hän oli kuvitellut. Se tuntui ilolta, kuplivalta, kutittavalta, jännittävältä. Hän ei ollut koskaan ollut niin rauhallinen ja levollinen kuin nyt. Viimeisen sormen irrotessa hän pyörähti jumalaisen virran mukaan kepeänä, vailla huolia, kuullen todella ensimmäisen kerran että virta oli täynnä ääniä ja kuunteli mitä virta hänelle lauloi. Se laulu soi hänen kehossaan ja muutti sitä kevyemmäksi kaiken aikaa. Vain kerran ihminen katsoi taaksensa ja näki mustan laatikon häviävän silmänräpäyksessä. Hän näki miten hänestä irtosi virtaan mustia ja harmaita säikeitä, jotka virta hellästi laulaen rakasti osaksi virtaa.  

Jaa tämä: