Anonyymin kirjoitus

Ajatuksenani on ollut kirjoittaa Kanssakulkijan blogiin jo pitkään, mutta aika ei ole ollut oikea. Oma matkani ei ole aina ollut kovin ruusuinen, miellyttävä, kauniskaan, ehkä siksi en ole tarttunut kynään ja kirjoittanut Teille. Tuntuu vaikealta näyttää elämän kipukohtia, vaikka ymmärrän omien jaettujen kokemusten tukevan muita samaan suuntaan pyrkiviä. 

Haluan pysyä anonyymina, ainakin toistaiseksi. Sieluni lähtöpaikka ei vastaa missään muodossa maan värähtelytaajuuksia ja tänne tulo oli minulle todellinen shokki. Olen varmistanut kasvualustani minua koulivaksi ja kovaksi, jotta minulla olisi mahdollisuus kasvaa henkisesti. Oma kuori on tullut rikkoa sadasti ja koota itsensä paloista uudestaan ja uudestaan. Jokainen versio on aiempaa parempi. Matka on silti ollut kova, valehtelisin jos väittäisin muuta. Monesti olen halunnut luovuttaa, antaa ohjakset jollekin muulle ja palata valoon. Epätoivon hetkiä ja sielun mustia öitä on koettu. Miksi en luovuttanut? En täysin tiedä sitä vieläkään. 

Minua on siunattu vahvalla intuitiolla ja erilaisilla psyykkisillä kyvyillä. Elämäni alkutaipaleella kyvyt aiheuttivat enemmän ulkopuolisuuden tunnetta, hämmennystä ja syrjintää, kuin positiivisia tuntemuksia. Kuten monet muutkin, totesin jo varhaislapsuudessa, että on helpompaa sulkea yhteydet valoon ja yrittää sopeutua ihmisten joukkoon. Lapsen kaipaama rakkaus ja kohdatuksi tulemisen tarve johti matkalle, jolla edelleen kuljen. 

En koe tarpeelliseksi avata kaikkia elämäni kriisin- ja kasvunpaikkoja, ne eivät varsinaisesti kerro paljoakaan matkastani. Koen tärkeämmäksi kirjoittaa teille siitä, että syvimmästäkin kuopasta on mahdollista nousta. 

Matkallani olen kohdannut pohjattomia henkisiä ja fyysisiä kipuja. Voin sanoa kohdanneeni syvimmän pimeyden silmästä silmään. Masennus, sairauseläke, itsetuhoiset ajatukset, ulkopuolisuus, henkiset kasvukivut, ahdistus, fyysiset sairaudet, pelko. Kuulostavatko tutuilta? En ole kovin runosieluinen, enkä mikään erinomainen kirjoittajakaan, yritän siitä huolimatta saada tuotua sen keskeisimmän asian Teidän silmienne eteen. Tie valoon kulkee sydämen ohjauksen kautta. Usko sydämesi ohjaukseen ja omaan intuitioon. 

Pimeimpinä hetkinä, kun et näe milliäkään eteenpäin, on ainut mahdollisuus uskoa omaa ohjaustaan. Kukaan ei tule sinua pimeydestä hakemaan, mutta lupaan sinulle, että sinua tuetaan jokaisella askeleella, kunhan kuuntelet sydämesi ääntä ja toimit. Lupaan, että matka on sen arvoinen. 

Olet arvokas rakastettu sielu, minä toivon sinulle kaikkea hyvää elämänmatkallesi. Ota elämän tarjoamat siunaukset vastaan, myös ne vaikeammat. Elämä odottaa sinua, lähde matkaan. 

Jaa tämä:

Samankaltaiset artikkelit

  • 7.2.2016 Paljas Minä

    Kirjoittanut Noomi 7.2.2016 Olette varmaan lukeneet, kokeneet että nähneet roolien ja kaikkien naamioiden tippumisesta. Niin minäkin ja ymmärsin kyllä näin tapahtuessa mistä oli kyse, mutten kuitenkaan osannut omassa elämässäni katsella mitä rooleja ja naamioita olen itselleni ottanut joiden takana olen piilotellut omaa jumalaista minääni. Olen tarkkaillut kyllä kaikkea ulkopuolellani ihmisiä, tilanteita, paikkoja… mutta itseä onkin…

    Jaa tämä:
  • Elinan kirjoitus

    Hei rakas ystävä!  Haluan jakaa tarinani, jonka koin elämän myrskyssä. Annan luvan tekstin jakamiseen sivustollasi.  Pitkäaikainen parisuhteeni oli ajautunut kriisiin. Meidän perhe oli hajoamassa. Kaikki tuntui toivottomalta. Kaikki, mihin olin uskonut ja mihin olin energiani ja huomioni antanut, tuntui murenevan silmieni edessä. Tuntui, että elämä loppuu siihen paikkaan.  Ahdistus pakotti minut liikkeelle, juoksemaan. Lenkkeilin pieniä,…

    Jaa tämä:
  • 10.1.2015 Valon lapset

    Kirjoittanut Noomi 10.1.2015  Minulla on kaksi valon lasta ja olen saanut hämmästyneenä ja ilolla seurata heidän toimimistaan maailmassamme. Miten paljon viisaampia me kaikki olisimme jos vain malttaisimme seurata tuota jumalaista olemista ja ottaa oppia heiltä. Miten luontevasti heiltä käy esimerkiksi parantaminen. Usemman kerran on käynyt niin, että olemme tavanneet ystäviämme ja puoli tuttuja, joista olen…

    Jaa tämä:
  • 27.5.2016 Kaiken tarkoituksesta

    Kirjoittanut Noomi27.5.2016 Joskus epäilys herää kaiken tarkoituksesta. Sain niin mojovan osoituksen siitä, että pienimmälläkin asialla tarkoituksensa on 🙂 Päätin jakaa tämän kanssanne, jotta saisitte tekin voimaa arkeenne. Tämä tarina on alkanut jo edellisissä elämissä, joissa viimeisistä yritin olla kovasti hyvä ja rakastava äiti kuitenkaan ymmärtämättä mitä se oikeastaan tarkoitti. Olemme harjoitelleet ehdotonta rakkautta yhden lapsistani…

    Jaa tämä:
  • Sarin kirjoitus

    Tämä tapahtui vuonna 2012. Isäni oli  keskussairaalan keuhkotautien-osastolla, Jollakin tavoin tunsin, että isäni maanpäällinen vaellus on tulossa tiensä päähän. Isä ei ollut ennen puhunut omasta  kuolemasta. Tämän viikon aikana hän kuitenkin alkoi toimittaa asioita kuin valmistellen  lähtöänsä.  Hän mm pyysi peruuttamaan lehtitilauksia jne. Olin sopinut että sairaalasta soitetaan, jos isä menee selkeästi huonommaksi.  Isä lähti…

    Jaa tämä:
  • 24.1.2015 Määrittelemisestä ja vastakohdista

    Kirjoittanut Noomi 24.1.2015 Suuri Laotse sanoo: ”Koko maailma tietää mikä on kaunista, ja silloin on rumakin tullut esiin. Kaikki tietävät myös, mikä on hyvää, silloin on pahakin tullut määritellyksi.” Tiellä mahdollisimman puhtaaseen vapaaseen olemukseen olen pohtinut paljon ja työstän edelleen asioiden määrittelemisen tarvettani. Jos määritellään jokin asia esimerkiksi kauniiksi, samallahan annamme määritelmän myös käsitteelle rumuus…

    Jaa tämä: