9.2.2015 Opastuksesta

Kirjoittanut Noomi 9.2.2015

Elämässäni on aika jolloin tarvitsen isompaa autoa. Pyysin enkeleitäni auttamaan sopivan löytymisessä ja luettelin auton ominaisuuden joita siihen haluaisin. Olisiko ollut ihan ensimmäinen kerta kun autoa etsiskelin nettisivustoilta, kun törmäsin tulevaan autooni. En vain uskonut sitä. Ajattelin auton tietoja lukiessani, että tämä on liian hieno ja kallis meille vaikka siinä olikin juuri ne ominaisuudet joita halusin ja paljon enemmän.

Seuraavan kuukauden ajan käytin uskomattoman paljon aikaa autoja selaillen, kunnes turhauduin sopivaa löytämättä. Sanoin enkeleilleni etten kertakaikkiin halua enää käyttää aikaa yhtenkään autosivuston selailemiseen tai autoliikkeissä ramppaamiseen. Tein tämän jälkeen vielä yhden haun ja kas vain, sama auto mitä minulle oli näytetty jo heti alkuunsa tuli jälleen haussa esille. Kaikki autossa huusi sillä kertaa minulle, että tässä se on, tämän me olemme sinulle järjestäneet. Sillä hetkellä olin keskuksessani ja uskoin mitä tunsin ja näin. Kiitin enkeleitä ja seuraavana päivänä auto uskomattomien sattumusten kautta oli meidän. Auton väri ja rekisterinumerokin kertoi Luojamme tarkoittaneen juuri näin.

Miten paljon vaivaa näin ihan turhaa vain sen tähden, etten uskonut ansaitsevani niin hyvää. Jätin enkeleideni viestit huomiotta vaikka he viestivät niin monin eri tavoin, numeroin, värein, tuntemuksin, vaikuttaen jopa hakutuloksiin. Miten paljon helpompaa kaikki olisi jos vain antaisi mennä ja luottaa jumalaiseen ohjaukseen joka on meidän kaikkien saatavilla. Let Go, Let GO, LET GO! Ja minähän annan mennä, luottaen täydellisesti <3

Jaa tämä:

Samankaltaiset artikkelit

  • 31.1.2015 Luonnosta

    Kirjoittanut Noomi 31.1.2015 Sain asua lapsuuteni ja nuoruuteni kauniin puhtaan luonnon keskellä. Ei katuvaloja, kylällä oli yhteinen postilaatikko, josta jokainen haki omansa. Oli vielä lankapuhelimien ja yhteisen tekemisen aikaa. Suhteeni luontoon oli hyvin mutkaton.  Olin 6-7- vuotias tyttönen, kun kyllästyin kyläkokouksessa istumiseen, jonne olin isäni mukana iltasella lähtenyt. Oli talvi ja pimeää tietysti. Kokousta pidettiin…

    Jaa tämä:
  • Nooran kirjoitus

    Elämäni ei ole ollut helppoa, äitini kuoli kun olin 6 kk ja isäni oli alkoholisti. Kävi päivätöissä ja virtahepo oli olohuoneessa iltaisin. Emme isoveljemme kanssa tulleet kuulluiksi emmekä nähdyiksi. Hoidin kotihommat ja kävin koulut, valmistuin ammattiin ja sitä ennen sain ylioppilaslakin, Kiitos Jumalalle ja maailmankaikkeudelle, koska se ei ollut itsestäänselvyys. Tein töitä 5 eri firmassa…

    Jaa tämä:
  • Lauran kirjoitus

    Olen pienentänyt itseni jo lapsuudestani lähtien. Suostunut olemaan ympäröivien ihmisten oman pahan olon purkamisen kohde. Otin vastaan lyönnit, huudot, vähättelevät kommentit ja ihmettelin aikuisten tapaa toimia niin lapsellisesti ja väärin.  Kasvoin isoksi ja viisaaksi vaikka olisi pitänyt olla vielä pieni tyttö. Kaikista tärkeimmät ihmiset elämässäni olivat tehneet toiminnallaan selväksi, ettei minulla ole rajoja jotka suojaisivat….

    Jaa tämä:
  • Valoa vai valoa?

    Valoa vai valoa?  Om Noomi 13.2.2019 Eräänä päivänä istui pieni ihminen torilla kahvilassa. Aurinko paistoi ja tuntui ihanalta antaa valon helliä kasvoja tuoreen pullan ja kaakaon tuoksuessa pöydällä. Pieni ihminen katseli ihmisiä ympärillään koska kerrankin hänellä ei ollut kiire mihinkään eikä kukaan odottanut häntä. Niinpä aikansa istuttuaan hän alkoi seuraamaan kahden erillisen porukan toimia jotka…

    Jaa tämä:
  • Ulla-Maijan kirjoitus

    My story Olimme perheen kanssa käymässä Ruotsissa. Isä kyseli meiltä tytöiltä, mikä liikennemerkki tuolla kulmassa on? ”Mikä, missä?” Ja kotona suoraan silmäläkäriin. Olin silloin 6-vuotias. Näin huomattiin minun näkövammani. Ensimmäinen päivä koulussa meni hyvin. Tulin koulusta kotiin samaa matkaa samalla luokalla olevan pojan kanssa, jolle kerroin näöstäni. Seuraavana päivänä alkoi kuulua, mitäs sokee. Epäilen, että…

    Jaa tämä:
  • Sarin kirjoitus

    Tämä tapahtui vuonna 2012. Isäni oli  keskussairaalan keuhkotautien-osastolla, Jollakin tavoin tunsin, että isäni maanpäällinen vaellus on tulossa tiensä päähän. Isä ei ollut ennen puhunut omasta  kuolemasta. Tämän viikon aikana hän kuitenkin alkoi toimittaa asioita kuin valmistellen  lähtöänsä.  Hän mm pyysi peruuttamaan lehtitilauksia jne. Olin sopinut että sairaalasta soitetaan, jos isä menee selkeästi huonommaksi.  Isä lähti…

    Jaa tämä:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *