22.1.2015 Enkeleiden väliintuloista

Kirjoittanut Noomi 22.1.2015

Miten usein rakkaat suojelusenkelimme puuttuvat tapahtumien kulkuun? Olen miettinyt tätä useamman kerran ja todennut usein vasta tapahtuman jälkeen näin käyneen. Olisinko toiminut eri tavalla, valinnut eri asioita jos olisin muistanut ihanan suojelusenkelini olevan aina läsnä? Olisinko elänyt jotenkin holtittomammin tai kenties enemmän avoimena luottaen hänen apuunsa? Muutama tälläinen väliintulokerta on vaikuttanut syvästi ja avannut pikku hiljaa hyväksyntää sille tiedolle, että meillä todella on suojelusenkelit. Ensimmäinen herätys tapahtui eräänä talvi-iltana ajaessani jäistä tietä pimeällä. 

Oli ihan tavallinen pakkasyö tulossa ja ajoin ystävieni ollessa kyydissä tavalliseen tapaani huolellisesti tien reunoja tarkkaillen kuten monet pohjoisessa ajamaan oppineet tarkkailevat. Tiellä pöllysi kevyt pakkaslumi. Nopeus oli rajoitusten mukainen ja lähestyin sivulta päätielle risteävää kohtaa. Sieltä vastaani omalle kaistalleen oli kääntymässä linja-auto. Sen valokeila pyyhkäisi näkökenttääni sen pienen hetken kääntyessään ja tajusin sillä sekunnin murto-osalla olevani keskellä isoa liikkuvaa parin- kolmenkymmenen poron tokkaa. Tilanne oli mahdoton selvittää edes parinkympin tilanne nopeudella ja vauhtia jäisellä tiellä oli sen kahdeksankymmentä. En ehtinyt ajatella yhtään mitään vaan toimin kuin automaatti myöhemmin käsittämättä miten se oli mahdollista. Auto oli välillä lähes poikittain tiellä ja taas toinen kylki edellä menien, väliin auto kulki ihan suoraan ennen seuraavaa hallittua kääntymistä. Joku ohjasi kauttani auton pujotellen läpi koko ison tokan kenenkään saamatta naarmuakaan! Koko mestarillisen pujottelun jälkeen auto eteni täysin hallitusti taas ohjissani suoraan eteenpäin ja vielä menosuuntaan. Pysäytin auton tienreunalle, katsoin ystäviäni takapenkillä ja aloin hillittömästä täristä. He olivat täysin sanattomia silmät apposen ammollaan ihmetellen tapahtunutta aivan kuten minäkin. Meni useampi hetki ennen kuin osasin rauhoittua. Kiitin suojelusenkeleitämme vaistomaisesti. Tämä tapahtui ennen jarrutusta monin tavoin avustavien ohjausjärjestelmien olemassaoloa.

Erään kerran olin merten takana viettämässä iltaa yhdessä suuressa kaupungissa. Olin palaamassa ystäväni kanssa autolleni, jonka olin parkkeerannut rauhallisen tien varteen. Nauroimme jollekin ja juuri kun olin istunut kuljettajan paikalle, kuulimme kovan paukahduksen. En juuri sillä hetkellä osannut tehdä muuta kuin katselin autosta ympärillemme näkemättä mitään. En jäänyt tutkimaan asiaa enempää. Seuraavana aamuna ulos mennessäni satuin katsomaan autoani ja kuljettajan ovessa juuri ikkunan reunan alapuolella oli iso luodin reikä! En käsittänyt ensin näkemääni. Istuessani kuljettajan penkillä, olisi luoti osunut suoraan kaulani tyveen. Luotia ei koskaan löytynyt ja valtava tunnevyöry täytti monet hetkeni ymmärtäessäni, että joku oli pysäyttänyt luodin etenemisen juuri ennen auton muovisen sisäpaneelin läpi menemistä. Siinä ei näkynyt jälkeäkään. 

Maan vuosissa aikaa ensimmäisestä kirjoittamastani tapahtumasta on nyt kulunut 20 vuotta. Suojelusenkelini on ollut tietysti läsnä koko ajan kanssani. Olen jollakin tasolla sen tiennyt, väliin unohtanut, surun hetkellä lähemmäs kaivannut. Olen ihmetellyt tietysti jälkikäteen miten kauan minulta kuitenkin on vienyt avautua todella, läheisimmän enkelini rakkaudelle ja hänen läsnäolonsa merkitykselle. Ajatellessani häntä tunnen hänen energiansa selkäni takana ja tunnen hänen hymynsä joka valaisee kaiken ympärilläni. Miten paljon olenkaan saanut kehittyä ja miten kärsivällinen hän on ollut kanssani myllertäessäni läpi tätä elämääni. Minä kiitän sinua väsymättömästä rakkaudestasi ja läsnäolostasi. Ihailen kärsivällisyyttäsi ja sitä, että olet antanut tilaa kasvaa ja kokea se mitä minun on täytynyt voidakseni juuri tänä päivänä kiittää sinua. Rakastan Sinua ja hyväksyn ehdottoman Rakkautesi, Kiitos Kiitos Kiitos <3

Jaa tämä:

Samankaltaiset artikkelit

  • Onni

    Onni kirjoittanut Om Noomi 23.3.2018 Vuosia sitten minulta kysyttiin mitä toivoisin jos saisin kolme toivomusta. Tai oikeastaan tämä kysymys on tullut jo lapsuudessa Alladinin taikalamppu- sadun mukana. En muista mitä olen toivonut lapsena, sillä tottahan toiveeni olen esittänyt 🙂 Aikuisiällä ensimmäisenä mieleeni tulivat hyvin ihmismäiset toiveet vauraudesta, asuinpaikasta ja rakkaista. Niihin aikoihin kun aloin havahtua…

    Jaa tämä:
  • Ajnan kirjoitus

    Kun vuosi 2018 läheni loppuaan, minun epätoivoni vain kasvoi kasvamistaan. Ajatukset pyörivät yhä pienempää ympyrää ja ahdistus pysyi kurissa suorittamalla elämää piirun tarkasti.  Ympärilläni näin unelmieni elämän. Hyvä aviomies, kolme lasta. Kesällä syntynyt vauva oli tyytyväinen ja helppo. Vuosi sitten ostettu omakotitalo hienoine pihoineen kotoisalla maalaispaikkakunnalla, lämmin naapurusto, kivoja äitikavereita, terveys, talous ja kaikki muutkin…

    Jaa tämä:
  • 19.3.2015 Sydänpäivä

    Kirjoittanut Noomi 19.3.2015 Valon tiedostuskanavat toimivat väliin hyvin hauskasti välittäen monta viestiä samaan aikaan. Kävipä tässä eräänä päivänä niin, että saimme kokea sydänpäivän lapseni kanssa. Tiedottaminen alkoi heti aamusta hampaita harjatessamme. Lapseni sylkäistessä tahnat suustaan, hammasharjavaahdosta muodostui täydellinen sydän. Niin täydellinen, että huomasimme sen kumpikin ja ihastelimme sitä yhdessä tuumin. Meille jäi hyvä mieli ja…

    Jaa tämä:
  • 24.1.2015 Määrittelemisestä ja vastakohdista

    Kirjoittanut Noomi 24.1.2015 Suuri Laotse sanoo: ”Koko maailma tietää mikä on kaunista, ja silloin on rumakin tullut esiin. Kaikki tietävät myös, mikä on hyvää, silloin on pahakin tullut määritellyksi.” Tiellä mahdollisimman puhtaaseen vapaaseen olemukseen olen pohtinut paljon ja työstän edelleen asioiden määrittelemisen tarvettani. Jos määritellään jokin asia esimerkiksi kauniiksi, samallahan annamme määritelmän myös käsitteelle rumuus…

    Jaa tämä:
  • 10.1.2015 Valon lapset

    Kirjoittanut Noomi 10.1.2015  Minulla on kaksi valon lasta ja olen saanut hämmästyneenä ja ilolla seurata heidän toimimistaan maailmassamme. Miten paljon viisaampia me kaikki olisimme jos vain malttaisimme seurata tuota jumalaista olemista ja ottaa oppia heiltä. Miten luontevasti heiltä käy esimerkiksi parantaminen. Usemman kerran on käynyt niin, että olemme tavanneet ystäviämme ja puoli tuttuja, joista olen…

    Jaa tämä:
  • 2013-2014 Runoja

    Runo vuoden vaihteessa 2014-2015 12/2014 Tänään tunnen miten vanha ja jo kuollut rapisee pois. Jokainen ilon paukahdus tipauttaa jäljellä olleita murusia sitkeimmistäkin koloista.  Olemukseni kevenee lukemattomilla tavoilla, puhdistuu ja uudistuu. Jokaisen raketin räjäyttäessä valoaan taivaalle, soluni kirkastuvat ja valoni pääsee esteettä täyteen loistoonsa.  En tarvitse enää näkymättömyyden viittaa, ei tarvitse enää piilottaa mitään. Tietoisuuteni on…

    Jaa tämä:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *