Lauran kirjoitus

Olen pienentänyt itseni jo lapsuudestani lähtien. Suostunut olemaan ympäröivien ihmisten oman pahan olon purkamisen kohde. Otin vastaan lyönnit, huudot, vähättelevät kommentit ja ihmettelin aikuisten tapaa toimia niin lapsellisesti ja väärin.  Kasvoin isoksi ja viisaaksi vaikka olisi pitänyt olla vielä pieni tyttö. Kaikista tärkeimmät ihmiset elämässäni olivat tehneet toiminnallaan selväksi, ettei minulla ole rajoja jotka suojaisivat. Yhtä monta kertaa kuin sydämeni on rikottu, olen korjannut sen eheäksi. Minulla on ollut apuna enkeleitä, uskoni on rakentunut vahvaksi. Minusta on kasvanut valoisa ja iloinen aikuinen jonka suurin tehtävä on ollut tehdä muut onnelliseksi.

Muiden onnelliseksi tekeminen oman rajattoman minän hinnalla ei kannata. Hintalapussa luki ”toistuva masennus”.  Tajusin, että masennus toistuu niin kauan kun olen kadoksissa itseltäni. Sairasloman aikana kiitin viisasta kehoani. Kuuntelin sydämeni hiljaista kuiskintaa. Se johdatti minut mäntymetsään silittelemään puuvanhuksia, hengittämään keuhkot täyteen raikasta ilmaa. Sisimmästä heräsi kaipuu mantroihin vaikka en ole niiden kanssa ollut tekemisissä. Alkuun vain kuuntelin mantroja. Sitten aivan hiljaa lauloin niitä itse. Lopulta annoin ikiaikaisuuden resonoida kehossa ja laajeta, meditatiivinen tila täytti sydämeni rakkaudella. Kaikki oli nyt täysin järkeenkäypää ja iloitsin siitä, että tämä on juuri minun elämäni. Viisauteni on saanut kasvaa maaperällä, joka on ollut ajoittain kitkerää mutta ajan saatossa muhinut hedelmälliseksi. Tiedän, että elämään kuuluu hankaliakin asioita. Tiedän myös, että vastaukset ja lääke on minussa.

Rakkaudella, Laura

Jaa tämä:

Samankaltaiset artikkelit

  • 7.2.2016 Paljas Minä

    Kirjoittanut Noomi 7.2.2016 Olette varmaan lukeneet, kokeneet että nähneet roolien ja kaikkien naamioiden tippumisesta. Niin minäkin ja ymmärsin kyllä näin tapahtuessa mistä oli kyse, mutten kuitenkaan osannut omassa elämässäni katsella mitä rooleja ja naamioita olen itselleni ottanut joiden takana olen piilotellut omaa jumalaista minääni. Olen tarkkaillut kyllä kaikkea ulkopuolellani ihmisiä, tilanteita, paikkoja… mutta itseä onkin…

    Jaa tämä:
  • Ulla-Maijan kirjoitus

    My story Olimme perheen kanssa käymässä Ruotsissa. Isä kyseli meiltä tytöiltä, mikä liikennemerkki tuolla kulmassa on? ”Mikä, missä?” Ja kotona suoraan silmäläkäriin. Olin silloin 6-vuotias. Näin huomattiin minun näkövammani. Ensimmäinen päivä koulussa meni hyvin. Tulin koulusta kotiin samaa matkaa samalla luokalla olevan pojan kanssa, jolle kerroin näöstäni. Seuraavana päivänä alkoi kuulua, mitäs sokee. Epäilen, että…

    Jaa tämä:
  • Onni

    Onni kirjoittanut Om Noomi 23.3.2018 Vuosia sitten minulta kysyttiin mitä toivoisin jos saisin kolme toivomusta. Tai oikeastaan tämä kysymys on tullut jo lapsuudessa Alladinin taikalamppu- sadun mukana. En muista mitä olen toivonut lapsena, sillä tottahan toiveeni olen esittänyt 🙂 Aikuisiällä ensimmäisenä mieleeni tulivat hyvin ihmismäiset toiveet vauraudesta, asuinpaikasta ja rakkaista. Niihin aikoihin kun aloin havahtua…

    Jaa tämä:
  • 27.5.2016 Kaiken tarkoituksesta

    Kirjoittanut Noomi27.5.2016 Joskus epäilys herää kaiken tarkoituksesta. Sain niin mojovan osoituksen siitä, että pienimmälläkin asialla tarkoituksensa on 🙂 Päätin jakaa tämän kanssanne, jotta saisitte tekin voimaa arkeenne. Tämä tarina on alkanut jo edellisissä elämissä, joissa viimeisistä yritin olla kovasti hyvä ja rakastava äiti kuitenkaan ymmärtämättä mitä se oikeastaan tarkoitti. Olemme harjoitelleet ehdotonta rakkautta yhden lapsistani…

    Jaa tämä:
  • Valoa vai valoa?

    Valoa vai valoa?  Om Noomi 13.2.2019 Eräänä päivänä istui pieni ihminen torilla kahvilassa. Aurinko paistoi ja tuntui ihanalta antaa valon helliä kasvoja tuoreen pullan ja kaakaon tuoksuessa pöydällä. Pieni ihminen katseli ihmisiä ympärillään koska kerrankin hänellä ei ollut kiire mihinkään eikä kukaan odottanut häntä. Niinpä aikansa istuttuaan hän alkoi seuraamaan kahden erillisen porukan toimia jotka…

    Jaa tämä:
  • H:n kirjoitus

    Matka minuun. ”Kaikki loputon kauneus kaikki järjettömyys kaikki ruoskivat toiveet kaikki päättämättömyys Ovat lopulta tarkoituksen palasia Osa arvoitusta Valot pimeyksien reunoilla Ovat toisinaan himmeitä ja harvassa Sulla on sisälläs valtameren kokoinen voima, jonka sä voit oppaaksesi valjastaa” -Apulanta,Valot pimeyksien reunoilla- Tuon laulun lempikohdat ovat vuosien varrella tuoneet niin lohtua,voimaa kuin ymmärrystäkin…     Erityisen herkkä…

    Jaa tämä: