Ulla-Maijan kirjoitus

My story

Olimme perheen kanssa käymässä Ruotsissa. Isä kyseli meiltä tytöiltä, mikä liikennemerkki tuolla kulmassa on? ”Mikä, missä?” Ja kotona suoraan silmäläkäriin. Olin silloin 6-vuotias. Näin huomattiin minun näkövammani.

Ensimmäinen päivä koulussa meni hyvin. Tulin koulusta kotiin samaa matkaa samalla luokalla olevan pojan kanssa, jolle kerroin näöstäni. Seuraavana päivänä alkoi kuulua, mitäs sokee. Epäilen, että tätä keskustelua oli käyty kotona. Sokea en ole, huononäköinen kyllä. Ja tätä nimittelyä kuulinkin sitten koko kouluajan.

Ja sitten vielä tasapaino: minulla todettiin Ataksia lapsena, eli tasapainohäiriö. Tasapaino näkyy, joten kuulin olevani kaatumatautinen. Yläasteella kiusaaminen muuttui vieläkin raaemmaksi. Olin usein yksin välitunnilla. Naapurin poika piti huolen, että kuulin, mitä hän minusta puhui. Kun seurustelin ensimmäisen poikakaverini kanssa, hän tuumasi nurkan takaa: ”Jo on jätkällä huono maku!”

Muistan erään käsityötunnin: Vanhempi tyttö toiselta luokalta laittoi kaulaani kaulaliinan aika tiukalle. Lopulta hän löi minua poskelle. Tästähän minun piti mennä terveyssisarelle. Hän läheti minut kotiin. Jostain syystä äitini sattui soittamaan kotiin ja vastasin puhelimeen, jolloin äiti otti yhteyttä tytön vanhempiin. Seuraavana päivänä jouduimme tietenkin rehtorin kansliaan. Jne, jne.

Olin kouluaikana aika hiljainen ja syrjäänvetäytyvä. Koulussa vahvin aineeni oli ainekirjoitus. Siinä rakensin oman mielikuvitusvaailmani, jonne pakenin. Kahden tunnin aineessa minulle jäi aina toinen tunti käyttämättä, ja aina oli silti pitkä. Toinen aine, missä olin hyvä, oli musiikki. Kotona kirjoittelin runoja jo lapsena ja se on jatkunut tähän päivään asti. Musiikki ja kirjoittaminen antoivat sen verran voimaa, että selvisin aikuiseksi asti, vaikka usein koskeen hyppääminen kävikin mielessä. Myöhemminen murrosikäisenä menimme silloisen tyttökaverini kanssa ensiten luokkakaverini (poika), kyytiin:”Ei uskoisi samaksi ihmiseksi!” Sanoin tyttökaverilleni murrosiässä, että isona muutan erakoksi ja otan viisi koiraa.

Koiria oli parhaimmillaan seitsemän. Murrosikäisenä en vain sitä omaa koiraa saanut, koska siskoni on allerginen, eikä silloin siedättämisestä puhuttu mitään. Hevostallilla vietin aikaani paljonkin. Eläimet hyväksyvät sinut juuri sellaisena kuin olet. Kiusaaminen vähentyi tai loppui aikuisena kokonaan. Silti, en välttämättä vieläkään, mummona, kerro näöstäni ensitapaamisella, vaikka se voisi montaa asiaa jopa helpottaa. Näistä on selvitty. Kaikesta huolimatta minulla on yksi lapsi ja jopa lapsenlapsi, joilla ei onneksi ole näössä mitään vikaa. Näistä kokemuksista voi olla apua jollekin muulle. Haluan auttaa koulukiusattuja. Rakennetaan yhdessä turvaverkkoa heille. Jos tahdot olla osana tätä verkkoa, ota minuun yhteyttä.

Ulla-Maija Mantere

Jaa tämä:

Samankaltaiset artikkelit

  • Petterin kirjoitus

    Tämä kirjoitus tuo mukanaan hoitoa kaikille sitä lukeville. Tähän kirjoittamiseen minulla on jokin ohjaus Minä olen kokenut monenlaista elämässä. Nuorempana olin sellainen ujo ja arka poika. Tulin kiusatuksi koulussa ja muualla sen arkuuteni kanssa. Kuitenkin olen myöhemmin kokenut, että olen heijastanut muiden tunteita. Minulle on selvinnyt että minulla on kyky aistia muiden tunteita, jotta voi…

    Jaa tämä:
  • Ajnan kirjoitus

    Kun vuosi 2018 läheni loppuaan, minun epätoivoni vain kasvoi kasvamistaan. Ajatukset pyörivät yhä pienempää ympyrää ja ahdistus pysyi kurissa suorittamalla elämää piirun tarkasti.  Ympärilläni näin unelmieni elämän. Hyvä aviomies, kolme lasta. Kesällä syntynyt vauva oli tyytyväinen ja helppo. Vuosi sitten ostettu omakotitalo hienoine pihoineen kotoisalla maalaispaikkakunnalla, lämmin naapurusto, kivoja äitikavereita, terveys, talous ja kaikki muutkin…

    Jaa tämä:
  • 16.2.2017 Lasteni viisauksia

    Kirjoittanut Noomi 16.2.2017  Lasteni viisauksia jakoon Sinulle tarjotaan herkkuja, mutta pidät siinä oikeastaan vain kuorrutteesta. Me aikuiset syömme kohteliaasti kaiken taikka sitten kieltäydymme herkusta kokonaan johonkin tekosyyhyn vedoten. Jos syömme koko palan ajattelemme mielessämme jo miten kauan pitää hikoilla, että kalorit saa kulutettua pois. Ja jos kieltäydymme ajattelemme olevamme kiittämättömiä, epäkohteliaita ja ettemme oikeastaan edes…

    Jaa tämä:
  • 16.2.2017 Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan

    Kirjoittanut Noomi 16.2.2017  Olen saanut opetella tätä lausahdusta jo kauan. Kun pyydät niin saat, sanotaan myös ja sitäkin olen saanut tuta. Kerronpa Teille viimeisimmästä oppitunnistani. Eräänä kauniina päivänä sain tiukkasävyisen puhelun joka alusta alkaen oli sarja hyvin tylysti esitettyjä kysymyksiä joihin ei oikeastaan vastauksiani edes odotettu. En tiedä oikein mitä tapahtui, mutta tämän tylyn puhelun…

    Jaa tämä:
  • 9.2.2015 Opastuksesta

    Kirjoittanut Noomi 9.2.2015 Elämässäni on aika jolloin tarvitsen isompaa autoa. Pyysin enkeleitäni auttamaan sopivan löytymisessä ja luettelin auton ominaisuuden joita siihen haluaisin. Olisiko ollut ihan ensimmäinen kerta kun autoa etsiskelin nettisivustoilta, kun törmäsin tulevaan autooni. En vain uskonut sitä. Ajattelin auton tietoja lukiessani, että tämä on liian hieno ja kallis meille vaikka siinä olikin juuri…

    Jaa tämä: