10.1.2015 Valon lapset

Kirjoittanut Noomi 10.1.2015 

Minulla on kaksi valon lasta ja olen saanut hämmästyneenä ja ilolla seurata heidän toimimistaan maailmassamme. Miten paljon viisaampia me kaikki olisimme jos vain malttaisimme seurata tuota jumalaista olemista ja ottaa oppia heiltä. Miten luontevasti heiltä käy esimerkiksi parantaminen. Usemman kerran on käynyt niin, että olemme tavanneet ystäviämme ja puoli tuttuja, joista olen aistinut ja osin tietysti kuullutkin ettei kaikki ole nyt hyvin. Samaan aikaan kuin minä vielä mietin miten voisin ottaa auttaa, vanhempi lapseni ottaa suoran kontaktin häneen ja aloittaa ihanan pulputtamisen jonka lomassa hoitaa. Kumpikin ovat aina olleet hyvin tarkkoja kenen seuraan haluavat ja ovat osoittaneet selvästi sen. Pienempi kuitenkin tälläisessä tilanteessa viestii ensin minulle telepaattisesti haluavansa tuon ihmisen syliin. Kun vien hänet, hän istuu totisena sylissä katsoa tillottaen syvälle silmiin hoidettavaa. Joskus hän ei halua syliin, mutta aistin hänen parantavan syvillä tasoilla pelkällä katsellaan. Hoidettava on kuin magneetin vetämänä lapsen katseen otteessa. Vaikka heillä on valtava voima silti he aistivat myös senkin, kuinka suoraa parantamista he voivat kenellekin antaa. Toisista he tietävät että energian täytyy kulkea toiminnan lomassa ja toisista että he pystyvät vastaanottamaan suoran hoidon. En aina tiedä onko kyse parantamisesta, kommunikoinnista vai mistä. Koko tilanne on niin luontainen heille etten huomaa sitä vasta kuin hetken päästä.

Olen saanut kokea välitöntä tasapainottamista ja hoitoa itsekin omieni kautta mutta myös usein myös muiden lasten. Kerran olimme leikkipuistossa vanhemman lapseni kanssa ja taisin olla poissa keskuksestani. Huomasin yhden puiston lapsen pysähtyneen sijoilleen parin metrin päähän ja tuijottavan minua suoraan silmiini. En sanonut mitään, mutta ymmärsin olla hiljaa ja antaa hänen tutkia olemustani. Sanaakaan sanomatta muutaman minuutin tuijotuksen jälkeen, tämä pieni taapero tuli ja halasi minua lujasti. Tunne oli aivan ihana. Halauksen jälkeen ei puhuttu sanallisesti vieläkään mitään, mutta välitin kiitokseni. Tuntui kuin kukaan muu ei olisi huomannut tapahtunutta ympärillämme. Lapseni leikki rauhassa lähelläni vain vilkaisten meihin. Taaperon huoltaja ei reagoinut asiaan mitenkään, ei edes katsonut meihin. Aivan kuin aika olisi pysähtynyt siihen hetkeen jonka jaoimme. Tunnen sen halauksen voiman nytkin kun kirjoitan tätä.
 
Menimme ystäväni kanssa syömään ravintolaan puhuaksemme mieltäni vaivaavasta asiasta ja saimme pöydän läheltä lapsiperhettä. Huomaan jostakin syystä aina lapset ja he tuntuvat huomaavan minut. Tervehdimme toisiamme aina jollakin tapaa. Lapsiperheen pöydässä oli noin vuoden ikäinen vauva syöttötuolissa ja hän katsoi minua heti ravintolaan tullessamme. Minä vilkuilin häntä aina kun pystyin, koska tunsin etteivät hänen vanhempansa olisi hyväksyneet suoraa kontaktia. Sitten yhtäkkiä katsoessani taas lasta, hän suorastaan räjähti nauramaan katsoen edelleen suoraan silmiini. Jäin kiinni hänen katseeseensa lämpimän tunteen levitessä kaikkialle ympärilläni. Hymyni leveni nauruksi ja lopulta nauroimme yhdessä tämän vauvan kanssa vedet silmistä valuen. Katsoimme vain toisiamme ja nauroimme toisten tuijottaessa meitä. Naurusta ei meinannut tulla loppua ja vauvakin meinasi tikahtua tähän ilon ja rakkauden puuskaan jonka yhdessä koimme. Olimme ensin kuin kuplassa keskenämme, joka ilon jatkuessa laajeni koko ravintolaan. Sieltä täältä alkoi kuulua muidenkin naurua. Harmikseni hänen vanhempansa olivat todella vaivaantuneita ja hyssyttelivät lasta lopettamaan. Koko ravintola kylpi tässä energiapuuskassa. Mieltäni ei vaivannut enää mikään ja nauru kupli monta päivää tapahtuman jälkeen.
 
Jokunen vuosi sitten vanhempi lapsistani oli ollut hiukan apea ja väsyneen oloinen. Yleensä ulos meneminen auttaa koko perhettä. Hänen olonsa näytti helpottuvan ulkoilun aikana ja kotiin palatessamme hän poimi maasta yhden minusta ihan tavalliselta näyttävän kiven. Hän katsoi sitä hetken ja kertoi löytäneensä rakkauden kiven. Sovimme että hän pesee sen sisällä hyvin ja niin hän tekikin. Illan koittaessa hän muisti pestyn ja kuivuneen kiven. Olemme jossain vaiheessa keskustelleet miten kaikkea voi siunata ja puhdistaa. Hän siunasi kiven omalla tavallaan ja esitti sille toivomuksen asettaen sen tyynynsä alle. Nyt hänellä on melkoinen kivi kokoelma erilaisia tarkoituksia varten.  
 
Mikä valtava voima ja siunaus lapsissamme on! Tunnen välillä olevani tinkimättömässä ehdottoman rakkauden oppikoulussa, kun saan seurata lasteni toimia. He ovat niin herkkä vaistoisia ja lukevat niin minua kuin muitakin kuin avointa kirjaa. Kiitän Luojaani joka päivä heistä ja siitä että olen tarpeeksi vahva kestämään sitä voimaa, oppimaan heiltä ja rakastamaan ehdottomasti. Kasvan heidän mukanaan ja opimme toinen toisiltamme. Toivon ettei minulta jää koskaan huomaamatta tätä vilpitöntä apua jota lapsemme meille niin yksinkertaisen kauniisti tarjoavat. Kiitos Kiitos Kiitos.
Jaa tämä:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *