Kirjoittanut Noomi 16.2.2017
Lasteni viisauksia jakoon
Sinulle tarjotaan herkkuja, mutta pidät siinä oikeastaan vain kuorrutteesta. Me aikuiset syömme kohteliaasti kaiken taikka sitten kieltäydymme herkusta kokonaan johonkin tekosyyhyn vedoten. Jos syömme koko palan ajattelemme mielessämme jo miten kauan pitää hikoilla, että kalorit saa kulutettua pois. Ja jos kieltäydymme ajattelemme olevamme kiittämättömiä, epäkohteliaita ja ettemme oikeastaan edes ansaitsisi tuota herkkua lainkaan. Mitä tekevät viisaat lapsemme? He syövät vain ja ainoastaan haluamansa kuorrutteen ja pyytävät toista palaa hymyssä suin vain syödäkseen siitäkin kuorrutteen.
He valitsevat parhaat palat elämäänsä ja tekevät sen onnellisena epäilemättä hetkeäkään etteikö se olisi heidän oikeutensa. Mitä sitten jos he eivät pidä vaikka domino-keksistä itsestään vaan ainoastaan täytteestä? Keneltä se on pois? Me aikuiset olemme niin syvällä iskostetuissa uskomuksissa, sovinnaisuus-opeissa, itsemme rankaisemisessa ettemme uskalla edes ajatella mahdollisuutta syödä vain herkuista sen osan mistä pidämme ja jättäen loput reilusti lautaselle. Ja jos joku rohkenee niin tehdäkin on lisäpalan ottaminen täysin mahdoton ajatus. Ihan rehellisesti kuinka moni meistä pitää esim. mokkapaloista niiden pohjan takia?
Minuun jotenkin iski tämä viisaus katsellessani tässä muutamana erikoisherkkupäivänä mokkapaloilla ja dominoilla koristettuja lautasia. Yhtään murusta kuorrutuksesta, nompparelleista taikka keksien täytteistä ei ollut. Mitä onnellisimmat kasvot loistivat kiitokseksi. Mikä valtava määrä sokeria jäi lautaselle ja en pystynyt siitä heitä moittimaan vaikka mielessäni pyöri iskostettuina eläviä muistoja siitä miten kiitollinen pitää olla että ylipäänsä saa jotain. Aion tehdä tästä eteenpäin samoin. Otan vastaan elämääni parhaat palat, sillä tiedän ansaitsevani ne. En rankaise itseäni vain siksi, että elämässäni on vain parasta. Mitä itua on missään jos ruoskimme itsemme jo etukäteen ennen ilon hetkeä jotta emme vain vahingossakaan uskaltaisi olla iloinen, aito ja rehellinen itsellemme? Mitä sitten jos lautaselle ja pois elämästämme jää se mitä emme todella halua? Mitä todella uskot tapahtuvan?