Kirjoittanut Noomi 19.5.2015
Tuttavani oli sairastellut pitkään. Olimme aina tunteneet toisemme läheiseksi vaikka emme kuitenkaan elämässä olleet usein tekemisissä. Tapasimme hänen viimeisinä kuukausinaan ja selvää oli ettei hän tätä inkarnaatiota jatka. Hän ja minä tiesimme sen sanoittakin. Tiesin hänen valinneen myös sen, ettei tätä tietoa tarvitse muille hänen läheisilleen jakaa. Sopimus oli sanaton.
Muutama kuukausi tapaamisemme jälkeen hän tuli mieleeni ja ajattelin meditoidessa käydä hänen luonaan kysymyssä voisinko olla jollakin tapaa avuksi. Kun saavuin hänen luokseen, näin hänet valtavan upean kultaisen ja valkoisen valon keskellä. Hän itse makasi sängyssä valon enkelten ympäröimänä. Kysyin saanko tulla ja voinko olla avuksi. Minulle vastattiin ja näinkin ettei apuani nyt kaivattu, mutta sain jäädä hetkeksi katsomaan tilannetta kauempaa. Sain kokea miten kauniisti Rakkauden enkelit olivat ympäröineet hänet hyvin syvään rauhan, seesteisyyden ja hiljaisuuden vaippaan. Tunsin yllättäen miten ilo tulvi hänestä ja suunnaton vapauden riemu. Hän oli täysin onnellinen, rauhallinen, sellainen joka oli sinut ja täysin valmis kaiken sen kanssa mitä hän on tässä inkarnaatiossa ollut. Hän oli valmis lähtemään. Itkin onnen kyyneleitä ja poistuin syvästi vaikuttuneena tästä kokemuksesta.
Muutama päivä tämän jälkeen sain puhelun, jossa kerrottiin hänen kuolleen kotonaan rakkaidensa ympäröimänä. Olin tiennyt sen, mutta silti tieto yllätti. Ihmeekseni en kokenut surua, ikävää kyllä, mutta päällimmäinen ja syvin tunne oli ilo hänen vuokseen. Kuolemansa jälkeen hän on käynyt kanssani jutustelemassa unissa. Hän on ilmestynyt valkoisissa ja aina oikean olkapääni taakse. On ollut ihanaa nauraa hänen kanssaan ja tuntea miten onnellinen hän on nyt.