19.5.2015 Saattohoidosta

Kirjoittanut Noomi 19.5.2015

Tuttavani oli sairastellut pitkään. Olimme aina tunteneet toisemme läheiseksi vaikka emme kuitenkaan elämässä olleet usein tekemisissä. Tapasimme hänen viimeisinä kuukausinaan ja selvää oli ettei hän tätä inkarnaatiota jatka. Hän ja minä tiesimme sen sanoittakin. Tiesin hänen valinneen myös sen, ettei tätä tietoa tarvitse muille hänen läheisilleen jakaa. Sopimus oli sanaton. 

Muutama kuukausi tapaamisemme jälkeen hän tuli mieleeni ja ajattelin meditoidessa käydä hänen luonaan kysymyssä voisinko olla jollakin tapaa avuksi. Kun saavuin hänen luokseen, näin hänet valtavan upean kultaisen ja valkoisen valon keskellä. Hän itse makasi sängyssä valon enkelten ympäröimänä. Kysyin saanko tulla ja voinko olla avuksi. Minulle vastattiin ja näinkin ettei apuani nyt kaivattu, mutta sain jäädä hetkeksi katsomaan tilannetta kauempaa. Sain kokea miten kauniisti Rakkauden enkelit olivat ympäröineet hänet hyvin syvään rauhan, seesteisyyden ja hiljaisuuden vaippaan. Tunsin yllättäen miten ilo tulvi hänestä ja suunnaton vapauden riemu. Hän oli täysin onnellinen, rauhallinen, sellainen joka oli sinut ja täysin valmis kaiken sen kanssa mitä hän on tässä inkarnaatiossa ollut. Hän oli valmis lähtemään. Itkin onnen kyyneleitä ja poistuin syvästi vaikuttuneena tästä kokemuksesta.

Muutama päivä tämän jälkeen sain puhelun, jossa kerrottiin hänen kuolleen kotonaan rakkaidensa ympäröimänä. Olin tiennyt sen, mutta silti tieto yllätti. Ihmeekseni en kokenut surua, ikävää kyllä, mutta päällimmäinen ja syvin tunne oli ilo hänen vuokseen. Kuolemansa jälkeen hän on käynyt kanssani jutustelemassa unissa. Hän on ilmestynyt valkoisissa ja aina oikean olkapääni taakse. On ollut ihanaa nauraa hänen kanssaan ja tuntea miten onnellinen hän on nyt. 

Jaa tämä:

Samankaltaiset artikkelit

  • Valoa vai valoa?

    Valoa vai valoa?  Om Noomi 13.2.2019 Eräänä päivänä istui pieni ihminen torilla kahvilassa. Aurinko paistoi ja tuntui ihanalta antaa valon helliä kasvoja tuoreen pullan ja kaakaon tuoksuessa pöydällä. Pieni ihminen katseli ihmisiä ympärillään koska kerrankin hänellä ei ollut kiire mihinkään eikä kukaan odottanut häntä. Niinpä aikansa istuttuaan hän alkoi seuraamaan kahden erillisen porukan toimia jotka…

    Jaa tämä:
  • 19.3.2015 Sydänpäivä

    Kirjoittanut Noomi 19.3.2015 Valon tiedostuskanavat toimivat väliin hyvin hauskasti välittäen monta viestiä samaan aikaan. Kävipä tässä eräänä päivänä niin, että saimme kokea sydänpäivän lapseni kanssa. Tiedottaminen alkoi heti aamusta hampaita harjatessamme. Lapseni sylkäistessä tahnat suustaan, hammasharjavaahdosta muodostui täydellinen sydän. Niin täydellinen, että huomasimme sen kumpikin ja ihastelimme sitä yhdessä tuumin. Meille jäi hyvä mieli ja…

    Jaa tämä:
  • 2013-2014 Runoja

    Runo vuoden vaihteessa 2014-2015 12/2014 Tänään tunnen miten vanha ja jo kuollut rapisee pois. Jokainen ilon paukahdus tipauttaa jäljellä olleita murusia sitkeimmistäkin koloista.  Olemukseni kevenee lukemattomilla tavoilla, puhdistuu ja uudistuu. Jokaisen raketin räjäyttäessä valoaan taivaalle, soluni kirkastuvat ja valoni pääsee esteettä täyteen loistoonsa.  En tarvitse enää näkymättömyyden viittaa, ei tarvitse enää piilottaa mitään. Tietoisuuteni on…

    Jaa tämä:
  • Petterin kirjoitus

    Tämä kirjoitus tuo mukanaan hoitoa kaikille sitä lukeville. Tähän kirjoittamiseen minulla on jokin ohjaus Minä olen kokenut monenlaista elämässä. Nuorempana olin sellainen ujo ja arka poika. Tulin kiusatuksi koulussa ja muualla sen arkuuteni kanssa. Kuitenkin olen myöhemmin kokenut, että olen heijastanut muiden tunteita. Minulle on selvinnyt että minulla on kyky aistia muiden tunteita, jotta voi…

    Jaa tämä:
  • 31.1.2015 Luonnosta

    Kirjoittanut Noomi 31.1.2015 Sain asua lapsuuteni ja nuoruuteni kauniin puhtaan luonnon keskellä. Ei katuvaloja, kylällä oli yhteinen postilaatikko, josta jokainen haki omansa. Oli vielä lankapuhelimien ja yhteisen tekemisen aikaa. Suhteeni luontoon oli hyvin mutkaton.  Olin 6-7- vuotias tyttönen, kun kyllästyin kyläkokouksessa istumiseen, jonne olin isäni mukana iltasella lähtenyt. Oli talvi ja pimeää tietysti. Kokousta pidettiin…

    Jaa tämä:
  • 16.2.2017 Lasteni viisauksia

    Kirjoittanut Noomi 16.2.2017  Lasteni viisauksia jakoon Sinulle tarjotaan herkkuja, mutta pidät siinä oikeastaan vain kuorrutteesta. Me aikuiset syömme kohteliaasti kaiken taikka sitten kieltäydymme herkusta kokonaan johonkin tekosyyhyn vedoten. Jos syömme koko palan ajattelemme mielessämme jo miten kauan pitää hikoilla, että kalorit saa kulutettua pois. Ja jos kieltäydymme ajattelemme olevamme kiittämättömiä, epäkohteliaita ja ettemme oikeastaan edes…

    Jaa tämä:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *