Ollessani lapsi, äitini kertoi minulle, että nuorempana hän kykeni näkemään ihmisten auroja, mutta halusi luopua tuosta kyvystä ja tietoisesti sulkea sen pois. Ajatus jäi pyörimään mieleeni vuosikausiksi ja toisinaan yritin pinnistellä nähdäkseni itsekin toisissa ihmisissä värejä. Tuntui, että väreissä on jotain, mikä kiehtoo ja osuu hyvin lähelle, mutta en aivan tavoita sitä. Ihmettelin myös toisinaan, enkä kyennyt ymmärtämään miksi kukaan haluaisi sulkea niin hienon taidon itseltään tietoisesti pois. Olen koko nuoruusaikani ja varhaisen aikuisuuden tähän päivään saakka ”etsinyt” sitä jotain, omaa juttuani. Asiaa, joka loksahtaa kohdilleen. Se jokin on liittynyt syvempään ymmärrykseen asioiden laidasta, jonkinlaiseen näkemiseen, kokonaisuuteen ja sen ymmärtämiseen. Olen etsinyt tätä omaa juttuani monen eri suuntauksen astrologiasta, mayoista, syntymäkartoista, käsien viivojen ja kasvonpiirteiden lukemisesta jne. Kaiken etsimisen jälkeen, eräänä kertana tämä asia vain ilmestyi luokseni. Luontevasti, vaivattomasti, kauniisti ja yllättäen, ilman ponnisteluja. Aloin nähdä värejä ja eräänlaisia auroja, eikä niissä ollut mitään pelottavaa tai lopulta edes outoa, vaan kaikki oli hyvin luontevaa kaikessa ihmeellisyydessään.
Värien näkeminen liittyy minun kohdallani vahvasti tietynlaiseen puhtaaseen, avoimeen ja riisuttuun tunnetilaan. Olen saanut useimmat värien näkemiset ja ainoat värillisten aurojen näkemiset tilanteissa, joissa olen puhdistautunut ja riisunut mieleni hälyn pois itkun kautta, sellaisissa tilanteissa, joissa elävän olennon fyysinen elämä päättyy kuolemaan. Olen ollut mukana neljän eri eläimen lopetuksessa ja kaikissa näissä olen nähnyt kuoleman koittaessa ainutlaatuisen, oman värisensä elämän ”auran” irrottautuvan eläimen kehosta. Ehkä kyseessä ei oikeastaan siis ole aura, vaan voisin kutsua sitä enemmänkin elämän ytimeksi, osaksi, joka on meillä jokaisella ainutlaatuinen mutta silti kaikilla perusluonteeltaan sama, ja joka ei kuole fyysisen elämän päättyessä. Jokainen näkemäni elämän ytimen poistuminen on ollut omanlaisensa värin, liikkumistavan, ulkomuodon ja eräänlaisen ulottuvuuden suhteen.
Eräs elämän ydin oli niin sähäkän nopea ja vilkas liikkeissään, että sitä oli jopa haastava seurata sen irrottauduttua kehosta. Tämän samaisen elämän ytimen irrottautuminen oli kestoltaan pitkä ja sen rinnalla minulle näytettiin omaan tajuntaani ja ymmärrykseeni sopiva ”rinnakkaismaailma”, johon tämä elämä siirtyi samanaikaisesti. Kokemus antoi itselleni tiedon päällekkäisyyksistä ja kerroksista, joista kaikkeus koostuu. En voi mitenkään ymmärtää niiden monimutkaisuutta, sain kokea ja nähdä pienen aavistuksenomaisen vilauksen siitä kaikesta.
Eräs toinen elämän ytimen irtautuminen taas oli aivan toisenlainen: sulava, rauhallinen ja harkittu. Kuin yksi rauhallinen ja täydellisessä tasapainossa otettu sulava tanssiaskel. Tämä elämän ydin oli myös kooltaan suunnattoman suuri. Se oli niin valtava, ettei se mahtunut lähellekään siihen fyysiseen huonetilaan, jossa irtautuminen fyysisestä kehosta tapahtui. Aavistelen, että kyseessä saattoi olla jopa eräänlainen buddha -sielu tai -olemus, ainakin siitä välittyvä ajaton ja tyyni rauhallisuus toi vahvasti itselleni mieleeni buddhan. Tämä elämän ydin myös toiveestani otti minuun vaivattomasti yhteyden irtautumisensa jälkeen.
Kokemukset ovat kaikki olleet ihmeellisiä, luontevia ja vahvasti visuaalisia. Niihin on liittynyt sisäinen rauhan kokemus, enkä ole kokenut pelkoa tai epäilystä kohdatessani ne. Asiat vain tapahtuvat ja näyttäytyvät täysin luonnollisesti ja ponnistelematta. En tiedä mihin tämä polku minua johtaa, mutta olen pyytänyt siihen tueksi ohjausta sekä rohkeutta antaa sen viedä. Elämä näyttää ihmeellisiä asioita, kun pysähtyy todella katsomaan, tai kuuntelemaan.
Tässä minun palaseni jaettavaksi.
Jatkoa: Olen pyöritellyt kokemuksieni merkitystä vuosien aikana ja viime aikoina aktiivisemmin. Aiemmin kirjoittamani teksti Kanssakulkijan blogiin oli osa tätä ja selvästikin sysäsi prosessia vielä eteenpäin. Tekstin lopussa totean että en tiedä mihin polku minua johtaa, mutta sainkin siihen hyvin pian tekstin kirjoittamisen ja lähettämisen jälkeen vastauksen! Sain numerologiasta, elämänpolun numeroni kautta lisäselvitystä asiaan. Elämänpolkuni numero on 9, joka tantrisen numerologian voidaan liittää yhdeksänteen, hienovaraiseen kehoon, josta käytetään myös “subtle body” -nimeä. Subtle body on se, joka kuljettaa sielun ikuisuuteen kuoleman jälkeen. Jotenkin tämä loksautti palaset kohdalleen ja koin ymmärryksen siitä, miten hienovaraisen täydellisesti asiat limittyvät ja toimivat kaiken kaaokselta näyttävän takana. Kaikelle löytyy selitys ja tarkoitus. Kiitos.
-punainen kuu-