Rakkaat kanssakulkiat; En tiedä mistä aloittaisin elämässäni on niin paljon tapahtumia, kerron kuitenkin tässä nyt tämän hetkisen elämäni ja suurista oivalluksistani. Ensinnäkin olen ollut rajussa kolarissa 2009 olen selvinnyt siitä. Ja nyt tapahtumat toisensa jälkeen tuosta alko vyöryyn hyökyaallon lailla. 2010 ennen kesää sain työpaikan vuodeksi sillä olin ollut pitkään työtön. No en kerennyt olle kuin muutaman kuukauden töissä niin kummallisten sattumusten kautta jouduin hakeutumaan lääkäriin iholla kasvavasta patista, tuo aika meni kuin sumussa ootellessa tuloksia, tulokset tuli aikanaan sekä hyvien ja huonojen uutisten kera oottelin lääkärin soittoa leikkausajasta kävin töissä ja sitten vuoden loppupuoluskolla lääkäri soitti että minulle on nyt leikkausaika.
Pelon sekaisin tuntein menin sairaalaan, kun en tiennyt mitä odottaa. Leikkaus sujui hyvin ja olin huojentunut uutisista mutta leikkaus oli ollut niin suuri ja kasvin iso että leikkauksen yhteydessä jalastani jouduttiin ottamaan paljon lihasta, lääkäri kertoi myös että aika näyttää mihin kuntoon jalka jää. Tuosta on kulunut kohta 10 vuotta jalkani ei koskaan tule entiselleen sitä en enään sure olen hyväksynyt sen ja oppinut elämään jalallani kuitenkin voin kävellä mutta tuki joutuu olemaan reidessä. Tästä alkoi taistelu te.keskuksen kanssa ja muitten viranomaisten kanssa, olen kuitenkin sinnikäs periksiantamaton, sain vajaakuntoisen paperit 2012 jonka jälkeen piti kuitenkin taistella viranomaisten kanssa jotta he ottavat tuon huomioon työtä tarjottaessa minulle helppoa se ei ollut joudun ottamaan suomen eduskuntaan asti yhteyttä tämän takia mutta vaivaa, viitseliäisyyttä ja periksiantamaton luonteeni palkittiin ja sain sellaisen paperin että työvälityskin oli pakko alistua sen edessä.
No 2014 alkukeväästä sain uuden työpaikan mutta siinähän ei loppupeleissä hyvin käynyt, aloin sairastamaan yläkroppaa niveliin niskaan olkapäihin tuli sellaiset vaivat et hakeuduin taas lääkäriin mutta ennen tuota tapahtumaa oli minulla sellainen lähi esimies että oksat pois, pääsin käsityö ohjaajaksi alle puoli vuotta tuossa työssä ja lähin esimieheni alkoi minun työnohjausta sapotoimaan esim.ohjasin asiakkaita miten kukin työvaihe tehdään niin asiakkaani jota olin juuri ohjannut joutui purkamaan työnsä esimieheni käskystä, hänellä ei ollut vaadittua koulutusta ei työkokemusta mutta silti hän alko ohjaamaan, no menin takasi asiakkaan luo ja teimme yhdessä uudestaan oikein tuon työn jonka jälkeen menin esimieheni luo ja pyysin hänen olematta sekaantumaan minun työhön johon hänellä ei ole koulutusta, tästä se soppa vasta alkoikin. Esimieheni alkoi toden teolla kiusaamaan ja sapotoimaan minun työskentelyä.
No olkapääni alkoi kipeytyyn siihen malliin että lääkäri halus kuvata ja syy löyty odotin toimenpidettä ja kun toimenpide oli tehty niin olin sairaslomalla reilu 2 viikkoa jonka aikana esimieheni ilmoitti että työnkuvani muuttuu sellaiseksi että minulla ei ole koulutusta siihen jonka takia sopimustani ei voi jatkaa. Tästä alkoi piina viikot kävimme johtoporrasta myöten keskusteluja mutta sairaslomani aikana esimieheni oli uskottavasti puhunut minusta muunneltua totuutta ei sopimusta enään jatkettu. Alkoi lääkärissä laukkaaminen joka jatkuu vieläkin minulta löydettiin yläkropasta isot sairaudet.
Näitten kaikkien tapahtumien summana aloin kiinnostumaan itsehoidoista ja kuinka mieleni ja ruumiin sais parempaan kuntoon olin tosi heikossa hapessa. Sain entisen pomoni alaisuudessa työtä mutta en kerennyt olla kun vajaa vuoden niin työt piti lopettaa kun pää ei tahtonut kääntyä yms. Laukkasin lääkärissä ja meni aikaa ennen kuin löyty lääkäri joka laitto kunnon tutkimuksiin ja sieltä löyty isot viat töitä en pysty tekeen en mitään raskasta työtä ja ylipäätään mitään työtä kun niska on siinä kunnossa että on hyvä että edes kotona pystyn toimimaan.
Olen tässä vuosien saatossa monessa prässissä olen kuntoutuksesta kuntoutukseen laukannut mutta sairaudet sitä luokkaa että niitä ei voi parantaa. Fysioterapeutilla olen kulkenut 2017 keväästä säännöllisesti eli vähintään 1 kerta kuukaudessa jos en käy olen kädetön. Kohta tämän ansiosta voin toimia kotona mutta eläkkeelle eivät päästä vaikka pää ois kainalossa. Olen alle 60 v se kuulemma ratkaisee. No näitten asioitten takia aloin kiinnostumaan omasta henkisestä hyvinvoinnista ja kuinka saada mieli ja keho toimimaan paremmin sitä kautta löysin meditaation ja aivan ihana että löysin sen kautta olen jaksanut taistella ja oivaltanut paljon asioita olen löytänyt tämän kautta ainakin yhden ihmisen jolla on saman tyylinen tausta.
No pyysin viime vuoden lopulla lääkäriltä lähetteen että pääsisin kipupolille ohjattuun meditaatioon mutta tyly vastaus oli että syö ensin nämä kipulääkkeet katotaan sitten joskus. No minähän en lääkkeitä syö kun lääkkeetön hoitomuoto auttas mutta lääkärit katsoo kieroon kun sanon tämän, kun ei tutkita niin en syö lääkkeitä kun en tiedä mitä vaivaa varten syön eikä lääkkeet auta vaan piilottavat oikean syyn. Tämän kaiken olen kertonut lääkäreille mutta minua aletaan pitämään kahjona kun puolustaudun omien näkemysten ja kokemusten kautta.
Kiitos sinulle olet ohjannut minut sellaiselle tielle että nyt oloni on hyvä ja kun saan meditaatiosta yms hyvän mielen kehoni kiittää. Ilman meditaatiota oisin sängynpohjalla ja mieleni oisi musta. Nyt olen iloinen rauhallinen ja osaan katsoa valoisin mielin eteenpäin. Se mikä ei ole muuttunut on periksiantamattomuus varsinkin silloin kun olen oikeassa minä nimittäin tutkin asioita hyvin paljon ja kokeilen eri juttuja mikä mulle sopii. Yksikään lääke ei ole saanut näin hyvää aikaiseksi minussa vaivat/sairaudet on edelleen mutta olen pääsyt niitten herraksi eli kivut yms vaimentuneet ja mahani on nyt hyvässä kunnossa siihen nähen mitä se oli parivuotta sitten. Iloitsen elämästä ja näen kauneuden ympärillä. Tiedän että joudun taisteleen lääkäreitä vastaan mutta se ei enään pelota olen itseni kanssa sinut. Elämä hymyilee kiitos sinun ja meditaation yms.