Ajatuksenani on ollut kirjoittaa Kanssakulkijan blogiin jo pitkään, mutta aika ei ole ollut oikea. Oma matkani ei ole aina ollut kovin ruusuinen, miellyttävä, kauniskaan, ehkä siksi en ole tarttunut kynään ja kirjoittanut Teille. Tuntuu vaikealta näyttää elämän kipukohtia, vaikka ymmärrän omien jaettujen kokemusten tukevan muita samaan suuntaan pyrkiviä.
Haluan pysyä anonyymina, ainakin toistaiseksi. Sieluni lähtöpaikka ei vastaa missään muodossa maan värähtelytaajuuksia ja tänne tulo oli minulle todellinen shokki. Olen varmistanut kasvualustani minua koulivaksi ja kovaksi, jotta minulla olisi mahdollisuus kasvaa henkisesti. Oma kuori on tullut rikkoa sadasti ja koota itsensä paloista uudestaan ja uudestaan. Jokainen versio on aiempaa parempi. Matka on silti ollut kova, valehtelisin jos väittäisin muuta. Monesti olen halunnut luovuttaa, antaa ohjakset jollekin muulle ja palata valoon. Epätoivon hetkiä ja sielun mustia öitä on koettu. Miksi en luovuttanut? En täysin tiedä sitä vieläkään.
Minua on siunattu vahvalla intuitiolla ja erilaisilla psyykkisillä kyvyillä. Elämäni alkutaipaleella kyvyt aiheuttivat enemmän ulkopuolisuuden tunnetta, hämmennystä ja syrjintää, kuin positiivisia tuntemuksia. Kuten monet muutkin, totesin jo varhaislapsuudessa, että on helpompaa sulkea yhteydet valoon ja yrittää sopeutua ihmisten joukkoon. Lapsen kaipaama rakkaus ja kohdatuksi tulemisen tarve johti matkalle, jolla edelleen kuljen.
En koe tarpeelliseksi avata kaikkia elämäni kriisin- ja kasvunpaikkoja, ne eivät varsinaisesti kerro paljoakaan matkastani. Koen tärkeämmäksi kirjoittaa teille siitä, että syvimmästäkin kuopasta on mahdollista nousta.
Matkallani olen kohdannut pohjattomia henkisiä ja fyysisiä kipuja. Voin sanoa kohdanneeni syvimmän pimeyden silmästä silmään. Masennus, sairauseläke, itsetuhoiset ajatukset, ulkopuolisuus, henkiset kasvukivut, ahdistus, fyysiset sairaudet, pelko. Kuulostavatko tutuilta? En ole kovin runosieluinen, enkä mikään erinomainen kirjoittajakaan, yritän siitä huolimatta saada tuotua sen keskeisimmän asian Teidän silmienne eteen. Tie valoon kulkee sydämen ohjauksen kautta. Usko sydämesi ohjaukseen ja omaan intuitioon.
Pimeimpinä hetkinä, kun et näe milliäkään eteenpäin, on ainut mahdollisuus uskoa omaa ohjaustaan. Kukaan ei tule sinua pimeydestä hakemaan, mutta lupaan sinulle, että sinua tuetaan jokaisella askeleella, kunhan kuuntelet sydämesi ääntä ja toimit. Lupaan, että matka on sen arvoinen.
Olet arvokas rakastettu sielu, minä toivon sinulle kaikkea hyvää elämänmatkallesi. Ota elämän tarjoamat siunaukset vastaan, myös ne vaikeammat. Elämä odottaa sinua, lähde matkaan.