7.9.2015 Valon lasten vinkeitä


Kirjoittanut Noomi 7.9.2015

Huomaan tämän tästä ihmetteleväni edelleen miten helposti lapseni lukevat minua ja energioitani. Välillä ihan hirvittää ajatella miten paljas olen heille. Puhun kyllä ääneen usein itsekseni ja henkimaailmalle, mutta joistain asioista olen varma etten ole niistä heidän kuultensa koskaan maininnut. Olen huomannut vanhimman lapseni puhuvan jossain sivulauseessaan tai suoraan kysyvän jostakin asiasta, jota olen ajatellut pari päivää aiemmin tai jota tulen ajattelemaan pari päivää myöhemmin. 

Muutama päivä sitten meditoidessani luonani kävi toisen kerran pieni tyttö joka kertoi nimekseen englanniksi Ellie. Lähipiirissämme ei ole ketään saman nimistä. Lapseni kysäisi ihan kesken muiden hommien, että tunnenko Ellin? Englannin kielisen nimen Ellie lausuminen kuulostaa juuri Elliltä. Vastasin totuuden mukaisesti tavanneeni sen nimisen tytön muutaman kerran. Kysyin tunteeko hän, mutta ei oikeastaan – oli vastaus. En alkanut urkkimaan mistä juuri tämä nimi hänen mieleensä oli tullut.

Sama lapsi tiesi minun alkavan odottaa vauvaa ennen kuin itsekään tiesin. Hän alkoi eräänä päivänä puhumaan kaksosista. Pari päivää siitä, tapasin heidät meditoidessani. Lapsia syntyi kuitenkin yksi, kaksonen tosin tähtimerkiltään. Toinen päätti tulla myöhemmin.

Useamman kerran paikannimet ja erityisen tarkat paikkojen ja planeettojen kuvaukset vilahtelevat hänen puheissaan, joista monet ovat jollain tavalla käyneet tai tulossa tietoisuuteeni.

Kumpikin lapsistani on erittäin hyvä telepatiassa. Homma toimii perheemme sisällä, mutta myös ulospäin. Lähes aina he tietävät kuka meille on esimerkiksi soittamassa. Väliin he “tilaavat” puheluita ihmisiltä joille heillä on asiaa. Pitää olla hyvin keskittynyt jos suunnittelen jotain yllätystä, etten tulisi paljastaneeksi sitä etukäteen. Koodikielikään ei luonnollisesti auta ja missään nimessä en saa ajatella sitä heidän lähettyvillään. 

Viimeksi lenkillä käydessämme tuntui juoksu kulkevan ja mietin itsekseni että toivottavasti vanhempi lapseni ei muista tuota oikopolkua tuossa, jotta saisin juosta pidemmän matkan. Emme olleet sitä käyttäneet kuin pari kertaa aiemmin ja kulkusuunnan ollessa toinen. Ei mennyt kuitenkaan kuin hetki niin hän tokaisi pyöränsä päältä: “Tiesikkö äiti että tuosta vierestä mennee oikopoloku kottiin, mutta kyllä minä jaksan polokea pitemmänki reitin”. Aivan ja kiitos 🙂

Lasteni nukkuessa käyn usein saunassa. Kuulen helposti heidän äänensä sinne ja useimmiten riittää että käyn energiakehossani silittelemässä heitä. He rauhoittuvat aivan kuin olisin siinä vieressä. He tunnistavat tietysti energiani ja tämä toimii toisinkin päin. Olen harvoin poissa lasteni luota, mutta silloin kun olen, he myös vierailevat luonani kertoen asiansa. Tunnen jos heillä on hätä ja tietysti he tuntevat minun, unohdan vain sen välillä. Olemmekin sopineet, että jos joku meistä lähettää sydämestään viestin niin silloin on tultava heti. 

He tuntevat luonnollisesti myös muiden avun tarpeen. Meillä on alkanut käydä “sijaislapsia”, jotka ovat lapseni mukaan nähneet jo kaukaa että meillä riittää rakkautta. Minä en ole heitä vielä saanut tervehtiä, mutta vanhempi lapseni kyllä. Saa nähdä onko tämä ennakoivaa valmentamista vai onko kyse energiatason tutustumisesta taikka auttamisesta. Virittäydyn tähän asiaan kun hetki tuntuu oikealta. 

Minua joku viisas ohjeisti aikoinaan, etten saa olla liian innokas lasten kyvyistä. Olen luottanut tähän ohjeeseen ja yritän suhtautua asioihin niin kuin ne olisivat aivan luonnollisia. Ja itseasiassa voiko sen luonnollisempaa ollakaan kuin olla sydän avoinna, viattomana maailmojemme ihmeitä tutkivat lapset? Ja mikä ihaninta, itsellekin kaikki nämä valomaailman jutut tuntuvat upeilta ja luonnollisilta, aina ei niin ole ollut. Miten valtavasti avarampaa ja ihmeellisempää kaikki onkaan, kun katselee parhaansa mukaan kaikkea lapsen tavoin ilman epäilyksiä. Taas kerran he ovat auttaneet luottamaan ilman epäilyjä Rakkauden maailmaan.

Jaa tämä: