6.7.2016 Yhteyksiä valo-olentoihin?


Kirjoittanut Noomi 6.7.2016

Joitakin vuosia sitten aloin saada unissa erilaisia kokemuksia aluksista. Ensin minun piti käydä läpi kaikki inkarnaatiot aluksiin liittyen. Kokemuksia oli monenlaista, eivätkä kaikki suinkaan olleet mukavia. Ymmärrän jälkikäteen miksi oli tärkeää puhdistaa ensin omat kokemukset ja tunnemyrkyt asiaan liittyen. Kun tämä ymmärrys saavutti päivätietoisuuteni, aloin näkemään laskeutumisia, joissa testattiin miten ihmiset suhtautuisivat valo-olentojen laskeutumiseen. Olen saanut olla mukana tässä testiryhmässä ja täytyy sanoa että onpa ollut ryhmä! Tässä muutama kokeiluistamme.

1. Olimme isolla porukalla maalla vanhassa keltaisessa koulurakennuksessa, jossa vietimme ystäväni syntymäpäivää. Kesken juhlien menin käymään talon toisessa päässä olevassa varastohuoneessa vain saadakseni meteliltä hetken rauhan. Huoneessa oli kanssani toinenkin ihminen. Hiljaisuudessa seurasin hänen touhujaan ja vilkaistessani ikkunasta ulos näin suureksi riemukseni Starwars elokuvista tutun näköisen aluksen laskeutuvan rauhallisesti äänettömästi maahan. Ainoa ääni mikä kuului aluksesta oli sen pohjasta avautuvien laskeutumistelineiden pehmeä suhahdus. Alus oli pitkulaisen littanan venytetyn kolmion näköinen. Siinä samaan aikaan minulle ilmestyi aluksen komentaja valohahmossa yllään univormu, jonka oikeassa hihassa olkapäässä oli merkki, joka minun täytyi muistaa. Häkellyin hetkeksi yrittäessäni kovasti luoda muistisääntöä muistaakseni tämän merkin. Komentaja hävisi näkyvistäni ja huusin innoissani että nyt he vihdoin tulevat. Olin ratketa riemusta! Huoneessa kanssani ollut ihminen reagoi toisin. Hän tuli katsomaan ikkunasta mitä näin ja meni täydelliseen paniikkiin. Hän juoksi mitään sanomatta ulos. Ymmärsin että aluksen ulkomuoto aiheutti helposti pelkoa. Minä tanssin käytävään aikomuksena kertoa juhlaväelle mitä tapahtuu. Mietin että paras tapa taitaa olla saada kaikki ensin talosta ulos ja sen kummempia ajattelematta vedin palohälytyksen päälle käytävän seinässä olevasta kytkimestä. Ihmiset virtasivat ulos ja viestitin elehtien ettei ole hätää ollenkaan, kaikki vain nyt pihalle koska oli tärkeää asiaa. Siinä samalla eteeni ilmestyi taas valo-olento, joka oli minulle hyvin tuttu. Oli kuin olisin tavannut parhaimman ystäväni. Hän oli ensin hetken omassa valomuodossaan ja alkoi muuttamaan olemustaan erilaisiksi ihmishahmoiksi joista minun oli tarkoitus valita sopivin. Hahmoja ehti vaihtua vaikka kuinka monta aivan älyttömiä, kunnes hän läväytti Hannibal Lecterin hahmon ja repesin nauruun. Naurusta ei tullut loppua ja se testi päättyi siihen kun heräsin omaan nauruuni 🙂

2. Olin lasteni kanssa merenranta kaupungissa lähellä satamaa, kun mereltä päin ilmestyi useita vähän kuin huomiokeilan mallisia aluksia täysin äänettä. Ne vain yhtäkkiä olivat taivaalla meren päällä leijuen. Jälleen olin riemuissani! Me lähdimme lasten kanssa kohti satamaa ja aluksia, kunnes kaupunkilaiset yhdistivät minut ja lapseni näihin aluksiin ja he alkoivat jahdata meitä. Olin aivan ihmeissäni miksi meitä jahdataan, kunnes ymmärsin että kaupunkilaiset olivat pelosta suunniltaan ja me olimme helppo kohde näyttäessämme innostuksemme valo-olentojen saapumisesta. Hyvin pieni osa kaupunkilaisista käveli tervehtimään aluksia ja toivottamaan tervetulleeksi, mutta valtaosa oli suunniltaan eikä tiennyt mitä tekisi. Osa pakeni, osa hyökkäsi ja osa kohdisti pelkonsa meihin. Tämäkään kokeilu ei mennyt hyvin, me pakenimme lasteni kanssa aluksille jossa meidät otettiin lämmöllä vastaan.

3. Olin maalla kaksoisliekkini kanssa ja luonamme oli vanhempi arvovaltainen mieshenkilö vieraanamme. Pihalla kerroin ja näytin vieraallemme todisteet valo-olentojen olemassaolosta. Meille se oli päivänselvää. Lopulta istuimme maahan kaikki kolme, vanha mies päätään puistellen. Hän uskoi kyllä, mutta totesi ettei todisteita ollut riittävästi jotta asian olisi voinut viedä suuremman yhteisön tiedoksi. Olin aivan ihmeissäni ja tuskastuin. Olin juuri aloittamassa kunnon palopuhetta kun n. 7 metriä suoraan yläpuolellamme syttyivät valot ja olimme siirtosäteessä. Aluksen pohja oli täysin pyöreä ja ajatukseni oli että kyse on samanlaisesta aluksesta kuin edellisessä kokeilussa vain paljon pienemmästä. Ehdin sanoa hymyillen vanhalle miehelle, että riittääkö tämä?! Minulle ja kaksoisliekilleni tämä säde tuntui ihanalta ja tutulta. Meillä oli täysi valta suostummeko säteen siirrettäväksi vai emme. Suostuimme ja olimme riemuissamme noustessamme kohti alusta. Säteessä oli hyvin intesiivinen energia jossa oli vaikeaa muuta kuin olla, minun piti todella pinnistellä että pystyin huutamaan “Hurraa!” tietämättä huusinko kuitenkaan muuten kuin sisäisesti. Ennen kuin pääsimme alukseen sisälle meitä ympäröi pienet eri pastellinväriset valopallot jotka suihkivat ympärillämme koskettaen kehoamme sieltä täältä. Ne tasapainottivat ja puhdistivat meitä jotta olisimme harmoniassa aluksen energioiden kanssa. Se tuntui niin ihanalta, että heräsin taas nauruuni. Minua harmitti suunnattomasti etten muista aluksen sisäpuolelta nyt mitään. 

Kokeiluja on ollut muitakin jotka ovat suurin osa päätyneet sekasortoon ja pelkoon. Tämä viimeisin taitaa olla se oikea tapa valo-olentojen tulla ihmisten tietoisuuteen – yksi kerrallaan, ryhmä kerrallaan. Ymmärrän nyt myös paremmin asuinpaikkamme merkityksen. Joidenkin kymmenien kilometrien päässä on pieni lentokenttä, jossa on toimintaa säännöllisesti. Meitä on opastettu katsomaan sinne minne ihmiset katsovat muutenkin kun puhutaan ilma-alusten laskeutumisesta ja nousemisesta. Siellä ne ovat ja ovat näkyvissä kaikille jotka ovat valmiita siihen. Aina kun kuulet lentokoneen äänen, muttet näe ihmisten tekemää konetta missään katsopa sydämelläsi tarkemmin. Heidän aluksensa ovat luontaisesti täysin äänettömiä, mutta meille he viestivät tutuilla äänillä olemassaolostaan. 

Jaa tämä: