14.6.2015 Suojauksesta


Kirjoittanut Noomi 14.6.2015

Olen suojannut vanhinta lastani hänen syntymästään saakka pyytämällä aina iltaisin ArkkiEnkeli Mikaelin sinisen suojaavan viitan hänen ympärilleen. Olen visualisoinut sen myös itselleni samalla tapaa kuin pukisin mielessäni meille molemmille omat makuupussit vetäen vielä huputkin kolmannen silmämme päälle. Eräänä yönä noin puolen vuoden ikäisenä lapseni tuli luokseni unessa. Unessa heräsin omassa sängyssäni ja hän oli yläpuolellani hädissään. Hän sanoi tietävänsä minun olevan juuri tässä hänen allaan, mutta hän ei näe eikä tunne minua. Hän näkee ja tuntee vain tummansinisen paksun kankaan välillämme. Hän ei pitänyt tästä lainkaan ja teki sen selväksi hätääntyneessä tilassaan. 

Aamulla herättyäni mietin hänen viestiänsä ja ymmärsin suojauksen olevan todella niin vahva, että oma lapsenikaan ei ole päässyt “käsiksi” minuun. Siitä eteenpäin päätin kokeilla tehdä samat suojaukset kummallekin, mutta niin että kuvittelin lopuksi hänen sydämestään valon kanavan minun sydämeeni. Siksi niin päin, jotta minusta ei siirry häneen mitään alempia energioita. Tuohon aikaan unimaailmani oli aikamoista melskettä ja ei todellakaan miellyttävää. Ratkaisu tuntui olleen hyvä siihen hetkeen.

Jatkoin pitkän aikaa näin suojaustamme aina iltaisin, kunnes ajattelinkin meidät kummatkin iltaisin omaan puhtaan säkenöivän valkoiseen kuplaansa luoden sydänyhteyden välillemme kuten aiemminkin. Ei mennyt montaa yötä, kun lapseni tuli luokseni unessa ja kertoi ettei voi olla sellaisessa kuplassa. Hän ei tarvitse sellaista ja hän kokee sen niin vahvasti suojaavana, ettei hän pääse liikkumaan! Kupla eristi hänet täysin suojaansa. Olin aivan äimän käkenä! 

Lopulta olen päätynyt suojaamaan itseni, lapseni ja kotimme sanomalla yksinkertaisesti ääneen “Korkeimman siunausta ja suojausta” ja katsellut joka ilta miten erilaiseksi valokupla muotoutuu jokaisen ympärille ja miten sydämiemme valoverkot yhdistävät meidät. Siinä hetkessä näen, jos energiat ovat levottomat tai kaipaavat jotain toimia harmoniaan päästääkseen. Pyytäessäni tämän yksinkertaisen suojauksen ja siunauksen ääneen iltaisin, vanhin lapseni kiittää spontaanisti joka kerta. Se tuntuu vahvalta hyväksynnältä, että nyt on hyvä.

On ollut jotenkin helpottavaa kokea, ettei minun tarvitse eikä ole edes toivottavaa päättää suojauksen tasoa, kun annan sen Luojamme tehtäväksi määritellä yhdessä suojattavan kanssa mikä olisi sopivin juuri siihen hetkeen. Lapseni ovat tuoneet oman näkökulmansa niin selvästi esiin, että jälleen kerran kiitän heitä sydämestäni uudesta opista <3 

Jaa tämä: